Miten erilainen voikaan kesästä tulla... Kevään, talvenkin suunnittelin mitä kaikkea tekisin kesäaikana: missä kävisin, mitä tekisin. Juhannukseen saakka meni lähes suunnitelmien mukaan ja Juhannuksesta jäin mukavat muistot. Mutta sitten se alkoi: sairaus tuli ja äänikin meni. Ja nyt olen sitten ollut ihan kotona Lapissa. Ja on ollut todella lepoa, teen päivittäin ihan sitä, mitä milloinkin huvittaa. Joko enemmän tai vähemmän, päiviähän riittää.

Jopa siivoamisesta on tullut kiva juttu, kun siivoaa huoneen kerrallaan. Nyt uskalsin sanoa ääneen jopa onkimaan menemisen, jota olen suunnitellut ja toivonut monta kesää ja aina se on jäänyt. Ehkä tänä kesänä...

Vähitellen sitä huomaa ilon pienistä asioista: jjänis loikkii aamulla pihan poikki, västäräkki tulee seuraksi, kun luen portailla Timo Parvelaa hihitellen, kukkia koko piha täynnä, hiljaiutta, kiireettömyytä. Mitä siitä jos on rahapula, jos lämmintä on vain +11, ääni kuin korpillla ja yskä jatkuu. Sillti elämää täysillä, sillä elämä on aina yksi päivä kerrallaan.

Iнмιѕєη ριтäιѕι נσкα ρäινä кυυℓℓα αιηαкιη укѕι ριєηι ѕäνєℓмä, ℓυкєα нуνä яυησ, ηäн∂ä нιєησ тαυℓυ נα נσѕ мαн∂σℓℓιѕтα, ѕαησα мυυтαмα נäякєνä ѕαηα. -Gσєтнє