Suon itselleni anteeksi
oman kyvyttömyyteni elämäni edessä.

Sinun kuolemasi.

Suon itselleni anteeksi, ettei minulla ollut valtaa päättää
sinun päiviesi määrää
eikä järjestää tapahtumia kalenteriini sopiviksi.
Suon itselleni anteeksi, etten teoillani tai
tekemättä jättämisilläni ohjannut tapahtumien kulkua.
Annan anteeksi, että olen ihminen jota kosketit syvältä.
Annan anteeksi että jätit minut.

Suon itselleni kivun, jota mikään ei lievitä.
Suon itselleni naurun vakavan asian äärellä.
Suon itselleni lopullisuuden, keskeneräisyyden epämääräisyyden.

Annan anteeksi sinun kuolemasi.
Suon itselleni omani.

(Heta Saarelainen sanoi sen...)