Joskus minusta tuntuu siltä, että monien asenteet johtajaa kohtaan ovat hyvin, liiankin tunnepitoisia. Häneltä odotetaan äidillistä huolenpitoa ja samalla isällistä, turvallisuutta antavaa auktoriteettia. Eettisesti johtajan tulisi olla ainakin arkkienkelitasoa. Kaivataan vahvaa johtajaa, mutta kuitenkin kapinoidaan häntä vastaan. Pahimmillaan johtajaa jopa ajoittain vihataan, hänen asemaansa kadehditaan, häntä vastaan hyökätään ja hänen elämänsä tehdään vaikeaksi. Onneksi johtaja saa kokea myös rauhallista reilua työtoveruutta ja hyvää tahtoa - miten muuten kukaan haluaisikaan johtajaksi.

Keskiviikkona
tulee kaksi kuukautta
hukkaan heitettyjä päiviä, hetkiä