Piti somistautua joulujuhliin. Piti yrittää sen seitsemää mekkoa / jakkupukua ja puseroa. Sukkahousujen kanssa alkoi jo iskeä paniikki. Koko ajan lisääntyi tunne siitä, että näiden keinokuituisten juhlavetimien kanssa olin kuin elmun tuorekelmuun tiukasti kääritty pakkaus. Hiki virtasi eikä henki ollut kulkea. Kutinaa siellä täällä. Mikäs siinä muu auttoi kuin riisua hepenet ja pukeutua pääosin puuvillaisiin vaatteisiin. Ah mikä helpotus. Sitä riemua kun sai kiskoa sukkahousut pois! Kenelle sitä pukeudun ja tällään. Kuka siellä lähes pimeässä tai ainakin hyvin hämärässä salissa edes näkee tahi välittää mitä minulla on päälläni tai ei ole. Ei niin kukaan. Nyt ole noma itseni ja onnellisesti mustissa puuvillapitkiksissä ja punaisessa puserossa...

Eläköön vapaat joulujuhlat - kenen vuoksi joulua vietetäänkään?