tiistai, 8. marraskuu 2011

kaikenlaista

Pelkosenniemnellä edelleen vaikka mun koti ei oo täällä. Muutenkin on elo ollut kuin toisessa Chisun laulussa Vapaa ja yksin. Piti tulla vapaa mutta tulikin vapaa ja yksinäinen.

Silti on useimmiten aika ok elämää. Kaiketi pitää - ainakin minulla - olla melko määrä kaikenlaista stressaavaa yhtaikaa, sekä surua että iloa runsain mitoin. Niin sitten jostain syystä jaksaa - kaikkea muuta kuin nukkua hyvin.

 

Ja nyt kuunneltu ensijoululaulut: taivas syliisäin - ruosiksi myös ja sitten Nu tändes tusen juleljus. Carola Häggqvist... pakkasta pitelee pikkuisesti. Lunta ei ole eikä ole luvassakaan.

Aivan ihmeellisesti - meillä on yleensä tähän aikaan ollut jo pysyvä lumi ja jotkut jo hiihtäneet.

 

maanantai, 8. elokuu 2011

Mihin ne menee

aika, vuodet, kesät, talvet  -mihin ne menee

valuvat käsistäni, elämästäni tiuhaa tahtia - jouluna huomaan juhannuksen mennee, kesällä talven menneen

mihin ne menee - kiitävät ohitseni, enkä huomaa niitä

Olen jäänyt jotenkin kaiken ulkopuolelle, tyhjyyteen, kipuun, tuskaan,  itsenikin

haluan päästä kaikesta nyt ja heti - kun en enää jaksa näitä pitkiä tummia päiviä

yksinäisyyteen voi tottua, mutta pitämään en siitä ala, mitä se voi antaa, ei mitään ei missään eikä koskaan

lauantai, 17. heinäkuu 2010

Se kesä, muutama järkevä sana

Miten erilainen voikaan kesästä tulla... Kevään, talvenkin suunnittelin mitä kaikkea tekisin kesäaikana: missä kävisin, mitä tekisin. Juhannukseen saakka meni lähes suunnitelmien mukaan ja Juhannuksesta jäin mukavat muistot. Mutta sitten se alkoi: sairaus tuli ja äänikin meni. Ja nyt olen sitten ollut ihan kotona Lapissa. Ja on ollut todella lepoa, teen päivittäin ihan sitä, mitä milloinkin huvittaa. Joko enemmän tai vähemmän, päiviähän riittää.

Jopa siivoamisesta on tullut kiva juttu, kun siivoaa huoneen kerrallaan. Nyt uskalsin sanoa ääneen jopa onkimaan menemisen, jota olen suunnitellut ja toivonut monta kesää ja aina se on jäänyt. Ehkä tänä kesänä...

Vähitellen sitä huomaa ilon pienistä asioista: jjänis loikkii aamulla pihan poikki, västäräkki tulee seuraksi, kun luen portailla Timo Parvelaa hihitellen, kukkia koko piha täynnä, hiljaiutta, kiireettömyytä. Mitä siitä jos on rahapula, jos lämmintä on vain +11, ääni kuin korpillla ja yskä jatkuu. Sillti elämää täysillä, sillä elämä on aina yksi päivä kerrallaan.

Iнмιѕєη ριтäιѕι נσкα ρäινä кυυℓℓα αιηαкιη укѕι ριєηι ѕäνєℓмä, ℓυкєα нуνä яυησ, ηäн∂ä нιєησ тαυℓυ נα נσѕ мαн∂σℓℓιѕтα, ѕαησα мυυтαмα נäякєνä ѕαηα. -Gσєтнє

 

maanantai, 2. marraskuu 2009

Ei otsikkoa

En tahdo mä joukkoon ihmisten - en tahdo mä yksin olla

maanantai, 2. marraskuu 2009

Etelä-Pohjanmaalla

Eksyksissä, hukassa, kadoksissa, onnettomana, en viihdi täällä lainkana, en millään.

Jos ei olisi ollut lasten tapaamisia niin olisin jo ns. nostanut kytkintä

”Herra, osoita minulle tieni ja anna minulle voimia kulkea sitä.”

 tännekin tuo Pyhän Birgitan rukous...