Itse kukin meistä joutuu tai saa ajoittain olla yksin.
Jokainen meistä tuntee myös joskus olevansa yksin - joko kokemuksena  tai tunnetasolla.
Varsinkin uusi ympäristö tai uusi elämänvaihe voi tuoda mukanaan kokemuksia / tunteita  yksinäisyydestä, tunne on eräänlaista tyhjyyttä. Yksinolo ei kuitenkaan ole kokonana paha asia - se on ajoittain jopa terveellistä.
Tarvitsemme ja ajoittain jopa kaipaamme elämäämme aikaa ihan itsellemme, kaipaamme yksinoloa.
Kun olemma yksin, niin meillä on aikaa ajatella, käydä omaa sisäistä vuoropuhelua, kuulostella itseämme ihmisenä.  Kiireen keskellä emme aina ehdi ajatella, yksinolo vapauttaa ja selkeyttää ajatuksiamme. Yksinolo on jokaiselle henkilökohtainen tunne - jopa ahdistavaa, jos kaipaa aina toisia ympärilleen mutta toisille rentouttavaakin.
Yksinolemisesta ei ole tarpeen tehdä pelkoa herättävää, jokaisen on hyvä oppia olemaan ajoittain yksinkin. Oman itsensä seurassa.